Tämän päivän suunnitelmat menivät uusiksi. Tiesin kyllä, että tyttö on vietävä hammaslääkäriin, mutta pojan silmätulehdus tuli yllätyksenä. Hetken tuskailtuani tajuan yhdistää nämä reissut Salatarkastajan suurennuslasin alle.

Mäntsälän terveyskeskus ja Suun terveydenhuollon yksikkö sijaitsevat samassa rakennuksessa osoitteessa Kivistöntie 14. Rakennus koostuu tavallaan kahdesta osasta: uudesta ja vanhasta puolesta. Vanhaakin puolta on remontoitu, mutta uusi puoli, jossa hammaslääkärikin sijaitsee, on tiloiltaan järkevämpi ja avarampi. Pihalla on isohko parkkipaikka, mutta koska terveyskeskuksen viereen rakennetaan uutta vanhustentaloa, syö rakennustyömaa terveyskeskuksen takaisia henkilökunnan parkkitiloja. Toisinaan parkkipaikka ei riitä, toisinaan edes kadunvarsipaikoilla ei ole ollut tilaa. Onneksi keskusta on aivan kulman takana, joten parkkitilaa saa aina jostakin. Tänään tilaa on vapaana kahdelle autolle.

Sisäänkäyntikuvan ottamisessa menee hetki, kun säädän kännykkää toisessa kädessä ja paperipinoa toisessa, ja tervehdin puolituttua kunnan kiinteistönhoitajaa. Kun olen viimein ottamassa kuvaa, hammaslääkärin ikkunasta näkyy kaksi ällistynyttä hoitajaa minun puuhiani kummastellen. Minulle tulee syyllinen olo, vaikka tajuan, ettei kuvan ottaminen julkisesta rakennuksesta ole laitonta.

Ilmoittaudumme luukulle hyvissä ajoin, kello näyttää 8.46. Aika on varattu yhdeksäksi. Ilmoittautumisluukulla pahoitellaan, että koko tietokanta on kaatunut, mutta voimme silti mennä ajanvarauslappusemme kanssa odotustilaan. Kello tulee 9. Vieressä istuva nainen kertoo ohi kulkevalle hammaslääkärille, että hänen aikansa oli jo puoli yhdeksältä. Hammaslääkäri pahoittelee ja sanoo, ettei nyt voida ottaa ketään sisälle, kun tietokanta on pois käytöstä. Kummastelen, sillä muut lääkärit ja hoitajat ovat tällä välin ottaneet asiakkaita sisään.

Alan miettiä, että mitä jos sähköinen potilastietojärjestelmä olisi kaatuneena pitkään. Miten tilanne silloin hoidettaisiin? Onko terveyskeskuksessa varauduttu ennalta tämänkaltaisiin tilanteisiin? Mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua, jos ottaisikin asiakkaan vastaanotolle? Kumpi on pienempi paha: ottaa asiakas vastaan vai olla ottamatta? Hetken pohdittuaan hammaslääkäri ottaa naisen vastaan. Me jäämme vielä odotustilaan, tyttö tutkii lelutarjontaa.

Kello on 09.18, kun pääsemme toisen hammaslääkärin huoneeseen. Kuulemme, että tietokanta on taas käytettävissä. Ystävällisen oloinen hammaslääkäri tarkistaa hammashoitajansa kanssa ammattitaidolla tytön suun. Ei kuulema tarvitse riisua edes takkia, tässä ei mene kauaa, hoitajat lupaavat. Ehdin istahtaa alas, kun kaikki onkin jo valmista. Kiitämme, poistumme käytävään ja tsekkaan kellonajan: 9.20. Käynnissä kesti hurjat 2 minuuttia. Tyttökin hämmästelee, että nyt ehtii vielä kouluun toiselle tunnille.

Tyttö kouluun, pojan haku kotoa ja kurvaus takaisin samalle terveyskeskuksen parkkipaikalle. Nyt pysäköintitilaa ei ole, ja joudun kyttäämään autoni kanssa vapautuvaa parkkiruutua. Kun hieno kaarani on löytänyt arvoisensa tilan, suuntaamme tällä kertaa sisälle viereisestä ovesta.

Saavumme aulaan, jossa lappu kehottaa ottamaan masiinasta vuoronumeron. Ähkäisen, kun alan tavata eri nappulavaihtoehtoja. Jos lapsella on silmätulehdus, kuuluuko ottaa vuoronumero hoitajan huoneeseen vai hoidontarpeen arviointiin? Tiedän jo yhdellä vilkaisulla, että poika tarvitsee silmätippareseptin. MIKSEI TÄSSÄ VOI VAIN LUKEA, ETTÄ: "JOS POJALLASI ON SILMÄTULEHDUS, PAINA TÄTÄ NAPPULAA", jupisen ääneen, ja viereisellä penkillä istuva iäkäs herrasmies alkaa keskustella tyynnyttävän leppoisasti kanssani (okei, SAATTAA olla, että tarvitsen ehkä vähän rauhoittelua). Minuutin jahkailtuani päätän ottaa vuoronumeron hoidon tarpeen arviointiin.

Lapun ottamisesta kuluu 15 minuuttia siihen, että pääsemme sairaanhoitajan tekemään arvioon. Raju silmätulehdus, vähän lämpöä. Saamme kuudessa minuutissa hoito-ohjeet, jotka kuuntelen kärsivällisesti. Meinaan päteä ääneen, että tiedän kyllä, samalla alalla ollaan, mutta pidän kohteliaasti suuni kiinni ja näytän kiinnostuneelta. Iltapäiväksi on vielä aika varattuna lääkärille.

Lääkäriaika on klo 13.30. Odottelemme päivystyksessä taas vain 15 minuuttia. Ystävällinen lääkäri tutkii pojan. Ilokseni huomaan, että lääkäri kyselee asiat lapselta itseltään, ei minulta. Kommentoin vain, jos täytyy lisätä jotakin. Vastaanotolla kuluu 10 minuuttia ja lääkkeet menevät suoraan e-reseptillä apteekkiin.

Lopputulemana voisi sanoa, että palvelu pelaa. Ennakkoluuloni oli, että tästä ravaamisesta ei tule mitään. Mietin etukäteen, ettei ole mitään järkeä rampata kahdella eri luukulla. En tiedä sanoa sen järkevyydestä nytkään mitään erikoista, mutta koska mitään mahdottomia odotusaikoja ei tullut, homma saa ihan kohtuulliset pisteet minulta. Ja palvelu on ystävällistä, vaikka kaikki asiakkaat eivät varmasti ole kohteliaita jonotettuaan sairaana.

Kotiin lähtiessä tein pienen huomion. "Vasta" 10 vuotta kunnassa asuttuani tajuan, että terveyskeskuksen tuulikaapissa on Postin keräyslaatikko!