Jaahas. Päiväkodin puolelta on jo pitkään ja kohteliaasti odotettu, koska tämä vanhempi jaksaisi hommata lapselleen kurahanskat. Lapsella on useat waterproof-hanskat, mutta nehän eivät ole samat. Niinpä raahaudun autooni ja ajan Tokmannin pihaan osoitteeseen Maisalantie 9.

Tavaratalo on selkeästi suunniteltu esteettömään kulkuun. Teen mielikuvaharjoituksen, jossa tekisin matkaa pyörätuolissa tai rollaattorilla, ja hyvältä näyttää. On täälläkin muutama ahdas hyllyväli, mutta kulkuväylät ovat pääosin kunnossa eikä korkeita kynnyksiä ja tasoeroja löydy. Pääsisäänkäynnin lähellä parkkipaikalla näin myös invapaikkoja. Päätän, että tämä on pikainen käynti ja suuntaan suoraa päätä hanskahyllylle.

Ensi hätään kaikki pinkit hanskat näyttävät samalta, mutta kokomerkintöjä tarkistaessani kurtistan kulmiani. Joissakin hanskoissa koko on ilmoitettu S- tai M- merkinnällä ja joissakin lukee numeroita. Miksei kokomerkintä ole yhteneväinen, vaikka kyse on saman valmistajan hanskoista? Lapsi ei tietystikään ole mukana, joten alan testata hanskoja omaan käteeni. Päätän ottaa kokoa 5 olevat, sillä kuvittelen niiden tarkoittavan suuntaa-antavaa ikää.

Mars kassalle, pikakeikka kun on. Kassajonossa ei ole perässäni ketään. Vaaleatukkainen kassanainen vetää homman rutiinilla. Pistän merkille, että hän puhuu koko toimituksen aikana minulle kolme sanaa (hei, kahdeksan, kiitos) eikä katso silmiin. Kotimatkalla pohdin, että kohteliaammissa maissa tällainen vähäpuheisuus ja kohtaamattomuus olisi katastrofi. Kai suomalaiset sitten omalla tavallaan ovat niin juroja, että hämmentyisivät suuresti, jos joku kassalla alkaisi small talkaamaan asiakkaalle, saati vieläpä silmiin katsomaan ja hymyilemään. Ehkä Tokmanni on sen verran iso konserni, että palvelu saa olla persoonatonta ilman että imago kärsii. Olihan tämäkin palvelu toki asiallista, mutta usein pienissä yrityksissä kokee asiakkaana enemmän sellaista aitoa kohtaamista.

Päätän käydä vielä toisena päivänä testaamassa, millaista palvelua saan, jos kysyn myymälän puolella apua.

Moi, onkohan teillä sellaisia tuulilasin raaputtimia, joilla saa hinkattua jään pois? kysyn.

Myyjä pitää luovan tauon, kuulen kuinka ajatus raksuttaa. Saan vastauksen, että ne eivät ole vielä tulleet, mutta tulevat jossain vaiheessa.

No löytyykö teiltä lohkolämmittimen piuhoja? jatkan tiedustelua.

Myyjä sanoo, että niitäkään ei ole. Kun kysyn, onko niitä tulossa, myyjä kertoo, että niitä tulee kyllä jossain vaiheessa. Ehdotan, että tulisin ensi viikolla uudelleen katsomaan. Myyjä kertoo, ettei osaa sanoa tarkkaa aikaa niiden saapumiseen eikä tiedä, onko niitä tilattu. Tulevat kuulema jossakin vaiheessa talven aikana.

Edelleen olen sitä mieltä, että palvelu on jokseenkin persoonatonta, eikä pienyrityksellä olisi varaa jättää tällaisia selvittämättä. Päätän hommata jääskrapani toisesta liikkeestä. Lämmityspiuhan saan järjestettyä itselleni muualta ystäväni avustuksella.