Valitsin toiseksi kohteekseni Kirpputori Aurinkoisen. Kirppis sijaitsee kivenheiton päässä Mäntsälän keskustasta, paloaseman lähistöllä osoitteessa Makasiinintie 2. Kurvasin paikalle ja laskin kirpparikierrokselle tulleiden autot: 12 autoa omani lisäksi. Pikainen laskutoimitus päässäni, saan arvioitua, että kirppiksen pihalle mahtuu 6-7 autoa. Makasiinintien varressa on lisäksi hyvin tilaa autojonolle.

Teen saman huomion kuin ensimmäisellä Salatarkastajan keikallani: oven kynnys on selvästi tiellä, jos pyörätuolilla kulkeva haluaisi tulla omatoimiselle ostoskierrokselle.

Sisään tullessa vaaleatukkainen nainen huikkaa kassalta hyväntuulisen tervehdyksen. Sitten huomioni kiinnittyy hyllyväleihin. Reitti on niiltä osin käytännössä helppokulkuista. Voisin kuvitella, että Aurinkoisella olisi suhteellisen yksinkertaista kulkea vaikka lastenvaunujen kanssa. Asiakasvessakin löytyy kirppiksen takaseinustalta. Oven aukaisua ei tarvitse pyytää kassalta, vaan vessaan voi vain perinteisesti marssia sisälle. Pitäähän minun sekin tutkia :)

Kukaan ei halua katsella kuvaa WC-pöntöstä, joten en ilahduta teitä sillä näyllä. Kerron vain, että vessassa haisi pahalle. Niinkuin yleisissä vessoissa yleensä. Eikä se taatusti ole kirppiksen vika. Henkilökunnan laittama vessaharjailmoitus nauratti minua, harmi vain, ettei vessan viimeaikainen käyttäjä ollut ilmeisesti tainnut ymmärtää vinkkiä siivosta päätellen. Jos olisin vauvan äiti, en ehkä imettäisi tai vaihtaisi vaippaa tässä vessassa edes hätätapauksessa.

Kömmin ulos vessasta vähän freshimpään ilmanalaan. Mietin, mistä saisin napattua sellaisen kuvan, etten postaa kenestäkään asiakkaasta kuvaa blogiin. Jään kyttäämään peräkäytävälle ja kun ensimmäinen tilaisuus tulee, otan käytäväkuvan todistusaineistoksi.

Kirppis sijaitsee isohkossa hallissa, jossa on 60 myyntipöytää, kaikki täynnä yhtä lukuunottamatta (ja sekin on varattu). Tiloja ei voi kutsua uusimmaksi designiksi, mutta kyseessähän on kirpputori, ei uusimpien laminaattien esittelytila. Aurinkoisella tuntuu kauppa käyvän. Suosiosta kertoo sekin, että myyntipöydän varausjono on noin 2 kuukautta pitkä. Pöytävuokra on 26 €/viikko tai 50 € kahdelta viikolta. Takaa löytyy yksi erillinen huone, joka on varattu huonekaluille.

Kierrettyäni hallin, huomaan vielä viimeisessä nurkassa lasten leikkipaikan. Tästä pointsit!

Kassalla käy käteismaksun lisäksi normaalisti myös korttimaksu, mutta tänään maksupääte ei kuulema toimi. Saan täältäkin kuitin pyytämättä. Kassan edessä on pahvilaatikko, jossa on asiakkaiden jättämiä tarpeettomia tavaroita, joita saa ottaa halutessaan mukaan. Päättelen, että ne ovat ehkä jääneet myymättä, eikä myyjä ole halunnut raahata niitä enää kotiin.

Tämä kirppis vaikuttaa ihan hyvältä. Rumahan se on kuin saapas, mutta toimii. Kauppa käy, ja ihmisten vilinä tekee asioinnista mukavaa. Ei tule sitä sellaista perisuomalaista "Apua, mä olen täällä yksin ja mitä-jos-joku-kohta-kysyy-tarvitsenko-apua" -tunnetta. Tästä puuttuu kiusaantuneisuus kokonaan. Vannoutuneena kahvinjuojana jään miettimään sitä, saisiko tänne järjestettyä pienen kahvitilan? Jos kerran lapset voi hetkeksi laittaa leikkimään, niin mikä olisi vastine kyllästyneille raavaille miehille, jotka on raahattu mukaan puoliväkisin. Olisi pari pöytää, kahvit ja vaikka muutama paikallislehti. Siinä ne miehet sitten jököttäisivät juroina rivissä, eikä niitä kyllästyttäisi niin paljoa. Ja hei, kotimatkakin sujuisi paremmin, kun miehet eivät olisi olleet vain käsilaukunpidikkeinä.

Nyt kuulen korvissani, kun joku siellä ruutunsa takana jupisee, että ei meidän Marko-Petteri ole niin sivistymätön. Okei, ei ehkä ole, mutta minun lasteni isä on. Joten tässä liikeidean ja asiakastyytyväisyyden lisäämisen mahdollisuus. The ball is yours, Aurinkoisen väki!

Sitten autolle. Olen jo käynnistämässä autoa, kun ajattelen, että on pakko ottaa vielä yksi kuva. Mä jotenkin salaisella, omituisella tavalla niin nautin tästä karmeasta paikallisesta maisemasta, joka aukeaa vieressä.